Peto heikkenee

Raskas hengitykseni yöhön

on aikani haalistunut

raskas turkkini jo harmaantunut
elämän tuiskuissa ja tuulissa

ei enää tarmoa juosta
kokea uutta, nähdä yölliset revontulet

kalliollani vain lekottelen
viitsimättä vaivautua

ei edes helpoin saalis saa minua enää innostumaan
annan sen kulkea ohitseni

kynteni tylsyneet
ei silmissäni välkettä näe

ulvontani madaltunut
kuin tukahdutettu huuto pimeään

elinvoima pois virrannut
kuin rotat jotka jättävät uppoavan laivan

haaksirikkoinen susi...>