yön taikaa

Hätä se on pedollakin

Tuska joka vihlaisee, kuin tuliaseen lahja kylkiluillesi
Vain jyskyttävä vaisto päässä
Pakoon piiloon pian!

nyt ei ole aikaa
on vain mentävä

tuskaa vuotava haava hidastaa matkaa
elämä valuu veren saattelemana kehostasi
käperry tuon louhoksen luoliin pimeään,
piiloon katseilta

huuda tuskaasi kallion seiniin
ne ovat tarpeeksi vahvoja sen kestämään

pure hampaasi yhteen
haavan nuoleminen ei enää auta,
kipu on syvemmällä

hän on mennyt tuskasi tuottaja
ainoa lohtusi huokailevat puut,
jotka soittavat muistollesi.

on viimeisen virren aika.
raahaudut kalliolle,
kohotat kuonosi taivaalle
heität hyvästit ainoalle ymmärtäjällesi.

ulvot kaiken surusi pois,
ja on aika vapisevan kehosi antaa periksi elämälle