Peto heikkenee

Raskas hengitykseni yöhön

on aikani haalistunut

raskas turkkini jo harmaantunut
elämän tuiskuissa ja tuulissa

ei enää tarmoa juosta
kokea uutta, nähdä yölliset revontulet

kalliollani vain lekottelen
viitsimättä vaivautua

ei edes helpoin saalis saa minua enää innostumaan
annan sen kulkea ohitseni

kynteni tylsyneet
ei silmissäni välkettä näe

ulvontani madaltunut
kuin tukahdutettu huuto pimeään

elinvoima pois virrannut
kuin rotat jotka jättävät uppoavan laivan

haaksirikkoinen susi...>

Itkevä totuus sulissasi

Kun maailman vanhin antoi periksi
ja katsoi viimeisenkerran kuunnousuaan.

nuori kotka lähti siivilleen ja näki

toteemit näyttivät tien kallioiden loisteeseen,
kuu valaisi armollisesti loisteellaan.

Luolien kivet nostattivat kyyneleitä pintaansa
ja shamaanit tiesivät.

riimujen ennusteet kääntyivät ylösalaisin
ja antoivat toivoa huomiselle

oli aika uudenajan.
aika ennustusten käydä toteen.>

illuusio huoneilmassa

On kylän noidalta rohtoa tilattu,
nöyrrytty pakanalta kysymään.

ei hovinkaan lääkäri rukouksillaan, ei kylmillä kääreillään saanut neitoa virkoamaan.

-vaan loitsuun turvaatte nyt kurjat!

-eilen minua roviollenne paistumaan tilasitte,
huutamaan tuskasta ja paljastamaan totuuden.

-nyt armoa jaloissani anelette.
kuin rotat.

vain hiljaisuutta neito tarvinee ja tämän juoman
salaisen reseptin satavuotisen.

-kuutamon välkähdys
salviaa... hän mutisee

-sammakon suudelma!

"tuskin se terveyttä tuo mutta pääseepä sammakko neitoa suutelemaan."

jupisee velho helmaansa ja ojentaa pullon punertavaa juomaa.

Viikkojen päästä neito on terve,
vain poltetun noidan luut reinustavat toriaukion hiiltynyttä puukasaa.

>

kuoleva kuu

Tässä tyhjässä maassa
minä luitani poltan.
katson tyhjin silmin liekkiin,
jo se kehoani kärventää.

haluaisin niin jo hiljaisuuteen vaipua.

Katsella tähtiä,
jotka eivät käsiini kuolisi.

SUTTA PERKAA

Sinä irvistelet nyt vaarallisesti

et tiedä.

lempeät poskipääni kätkevät hampaani
niin mielelläni ne sinuun upottaisin

kyllä minä vastaan huutooni,
pystytkö tekemään samoin?

kellut kuplassasi, luullen olevasi turvassa.
vaan et tiedä.

välttelen kontaktia sinuun ihminen,
tuot aina mukanasi vain harmeja.

olet saalis, jonka sielu on pian minun.

sinä et vaan tiedä.>

Suden kasvoihin

Katse pistävin silmiinsä on veistetty.
pehmennetty käpäläänsä sinisellä kristallilla.

en helmiä, en niitä kauniinpiakaan kaulaani soisi.
Pedon kelmeän annan solisluillani keinua

lahja pakanan arvokkaan

kätköistä salaisen loihti

Aistimassa

Havaittuna tuhansia uusia silmuja puissa
aivan uudenlaisia
tutkimattomia

joka puolella

edellis syksyn kuolleita lehtiä,
tämän kevään uusia syntyneitä,
tulevan kesän herääviä menninkäisiä.

Usvattaret tulevat yhä useampi yö,
metsän lammelle

tanssivat
kieppuvat pitkin pintaa

häätävät koleat kiteet pois

jokainen ilta, kun aurinko painaa päänsä.
Minä kuljen rannalle,
painan pääni tuttujen tassujeni lomaan

nukahdan tuon tanssin viehkoon keveyteen

...aah... on suden kevät!